Country outlook
Market area:
Industry:

Maailman Markkinat 2018-2019: Etelä -Afrikka

10.09.2018

Etelä-Afrikan talousnäkymät näyttävät valoisammilta kuin muutamaan vuoteen. Maan uusi presidentti Cyril Ramaphosa on valanut uskoa niin kuluttajiin kuin liikemaailmaankin, ja hänen odotetaan tarttuvan myös rakenteellisiin uudistuksiin. Etelä-Afrikan talouskasvu on edelleen maltillista, mutta investointien voi olettaa kiihtyvän esimerkiksi tärkeällä kaivossektorilla. Etelä-Afrikka on Suomen tärkein kauppakumppani Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja mantereen kehittynein talous. Se on 55 miljoonan ihmisen markkina, jonka infrastruktuuri on modernia ja rahoitussektori varsin laaja. Suomalaiset yritykset ovat maassa yhä aktiivisempia muun muassa uusiutuvan energian, koulutuksen, digitalisaation ja mobiiliratkaisujen, elintarvikkeiden sekä terveydenhuollon sektoreilla.

 

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys

 

Vaikka Etelä-Afrikan talouskasvu on melko maltillista vuonna 2018, uusi presidentti Cyril Ramaphosa on kyennyt parantamaan sijoittajien ja kuluttajien luottamusta maahan muutaman vaikean vuoden jälkeen. Ramaphosan johdolla Etelä-Afrikan voi myös odottaa tarttuvan rakenteellisiin uudistuksiin, joita se kipeästi kaipaa.  Etelä-Afrikka välttyikin alkuvuodesta 2018 niukasti siltä, että kolmas luottoluokituslaitos (Moody's) olisi laskenut sen luokitusta niin sanottuun roskalainaluokkaan.

Etelä-Afrikan valtiovarainministeriö ennustaa bruttokansantuotteen nousevan 1,5 prosenttia vuonna 2018 ja kasvun kiihtyvän 2,1 prosenttiin 2020 mennessä. Luottamus talouteen on kasvanut maan johdon vaihduttua. Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) nosti kasvuennusteitansa huhtikuussa 2018 ja ennustaa nyt samaa kasvua vuodelle 2018 kuin valtio, joskin sen keskipitkän aikavälin ennuste on maltillisempi (IMF ennakoi 1,8 prosentin bruttokansantuotteen vuosille 2020-23). Etelä-Afrikan tähänastinen matala talouskasvu (0,7 prosenttia vuonna 2017) on johtunut ennen kaikkea kaivossektorin ja muun alkutuotannon jatkuvasta pudotuksesta. Maan talous on kuluneen parin vuoden aikana kärsinyt erityisesti teollisuustuotannon hiipumisesta. Samaan aikaan erityisesti palvelusektori, muun muassa finanssipalvelut, kiinteistösektori, business-palvelut sekä turismi, on vahvistunut.

Valtion budjettivaje on kasvanut 4,3 prosenttiin kokonaisbudjetista (3,5 prosenttia vuonna 2016-17). Valtiovarainministeriö pyrkii laajentamaan verokantaa ja Etelä-Afrikan tilivuoden 2018-2019 budjetti pyrkii paikkaamaan vajetta nostamalla arvonlisäveroa ensi kertaa sitten vuoden 1993. Arvonlisäveroa nostettiin yhdellä prosenttiyksiköllä 15 prosenttiin 1.4.2018 alkaen. Hallituksen talouspolitiikan keskeisenä tavoitteena on toistaiseksi ollut hidastaa valtion velkaantumista. Nettovelka on tarkoitus vakauttaa 56,2 prosenttiin bruttokansantuotteesta verovuoteen 2022-2023 mennessä. Etelä-Afrikka käyttää kaksi kolmasosaa 1,76 biljoonan randin (noin 123 miljardia euroa) budjetista sosiaalipalveluihin, suurimpana menoeränä peruskoulutus. Suurin kasvu tämän vuoden budjetissa kohdistuu korkeakoulutukseen, jolla taataan ilmainen kolmannen asteen koulutus vähävaraisimmille opiskelijoille. Edellinen presidentti Zuma sitoutui tähän vuoden 2017 lopulla, ja lupauksella tulee olemaan merkittävä budjettivaikutus jatkossakin.

Kuluttajahintahintainflaatio oli vuonna 2017 arviolta 4,3 prosenttia, ja valtiovarainministeriö ennustaa sen nousevan 5,3–5,5 prosenttiin välille vuosina 2018–2021. Kuluttajakysynnän odotetaan kiihtyvän 2,3 prosenttiin vuonna 2020 työttömyyden vähentyessä, kuluttajaluottamuksen lisääntyessä sekä parempien rahoitusehtojen ansiosta. Verrattuna muihin suuriin keskitulon maihin Etelä-Afrikan investointien taso on suhteellisen alhainen, vain noin 20 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2017. Vuonna 2017 kiinteät pääomasijoitukset eivät juuri kasvaneet, mutta valtiovarainministeriö olettaa kasvun kiihtyvän 1,9 prosenttiin vuonna 2018 ja 3,7 prosenttiin vuonna 2020. Presidentillä on kunnianhimoinen suunnitelma kasvattaa maahan suuntautuvia investointeja merkittävästi.

Kaikista Afrikan maista Etelä-Afrikka käyttää suurimman summan koulutukseen, mutta tästä huolimatta oppimistulokset ovat kehnoja. Heikko osaamistaso hankaloittaa myös osaavan työvoiman palkkaamista. Työttömyys on huolestuttavan korkea,  reilu 27 prosenttia vuoden 2017 lopulla. Nuorista yli puolet on työttöminä. Erityisen vaikeaa on kouluttamattomien nuorten työttömyys, minkä takia Etelä-Afrikka pyrkii laajentamaan kolmannen asteen koulutustarjontaa ja lisäämään ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta. 

Samalla kun koulutetun työvoiman puute heikentää talouskasvua, se tarjoaa vientimahdollisuuksia suomalaisille oppilaitoksille sekä opetusalan yrityksille. Suomalaisilla yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on meneillään useita opetukseen liittyviä tutkimus- tai muita yhteistyöprojekteja ja enenevässä määrin myös kaupallista yhteistyötä Etelä-Afrikassa. Erityisesti eteläafrikkalaisia kiinnostaa suomalainen perusasteen ja ammatillinen opettajankoulutus. Etelä-Afrikassa nopeasti kasvava yksityiskoulusektori käyttää jo varsin paljon digitaalisia oppimisratkaisuja, ja julkinen sektori tulee perässä.

 

Uusiutuvan energian ohjelma nytkähti eteenpäin

Vaikka Etelä-Afrikka tuottaa edelleen valtaosan (70 prosenttia) sähköstään hiilivoimalla, se on sitoutunut 17,8 GW:n tuottamiseen, mikä on noin 40 prosenttia kokonaiskapasiteetista, uusiutuvalla energialla vuoteen 2030 mennessä. Etelä-Afrikka on maanosan suurin tuulivoiman tuottaja ja yksi maailman suurimmista aurinkovoiman tuottajista. Vuonna 2011 aloitettu, erittäin onnistuneena pidetty REIPPP-ohjelma (Renewable Energy Independent Power Producer Procurement Programme) on saanut yksityiset energiantuottajat rakentamaan jo 6376 MW uutta uusiutuvan energian kapasiteettia ja uusien sopimusten myötä kapasiteetti tulee kasvamaan ainakin saman verran. Valtion sähköyhtiö Eskom on hidastanut uusien sähköverkkosopimusten tekoa REIPPP-ohjelman projektien kanssa, mutta tämäkin asia on edistynyt hallitusmuutosten jälkeen. Huhtikuussa allekirjoitettiin 27 uutta REIPPP-sopimusta, jotka tulevat lisäämään uusiutuvan energian tuotantoa 2300 MW:lla viiden vuoden aikana.

Tarjouskilpailuihin perustuvan REIPPP-mallin ansiosta maassa tuotettu uusiutuva energia on maailmanlaajuisessa vertailussa erittäin edullista. REIPPP-ohjelman kautta tehdyt sijoitukset Etelä-Afrikkaan ovat toistaiseksi noin 250 miljardia randia. Jätevirtojen ja biomassan käyttö energiantuotannossa ei ole ollut REIPPP-ohjelman fokuksessa, vaikka muun muassa metsäteollisuus ja sokeriruo'on tuotanto tarjoaisi tähän hyvät mahdollisuudet. Kiinnostus näihin energiantuotantomahdollisuuksiin on kasvamassa ja myös useat kunnat ovat tekemässä sopimuksia jätteiden käytöstä energiantuotantoon yksityisten toimijoiden kanssa.

Etelä-Afrikka on valmistellut hiiliveroa vuodesta 2010, mutta sen toimeenpano on viivästynyt useaan otteeseen teollisuuden vastustuksen vuoksi. Parlamentin on tarkoitus käsitellä päivitettyä hiiliveroesitystä kesällä 2018. Luonnoksen mukaan vero astuu voimaan 1.1.2019. Hallitus ajoi voimakkaasti uutta ydinvoimaa Zuman kaudella, mutta presidentti Ramaphosan mukaan uudesta ydinvoimasta luovutaan sen ollessa tarpeetonta ja liian kallista Etelä-Afrikalle.

 

Kuivuus on vakava ongelma

Etelä-Afrikka on vähäisten vesivarojen maa. Ilmastonmuutoksen myötä keskilämpötilojen nousun sekä tulvien ja kuivuuskausien yleistymisen ennustetaan vähentävän käytettävissä olevan veden kokonaismäärää ja lisäävän alueellisia vaihteluita. Tilanne on erityisen hälyttävä Kapkaupungissa, joka varautui jo vuoden 2018 alkupuolella niin sanottuun "day zero" –skenaarioon, jossa kaupunki joutuisi sulkemaan kokonaan vesihanat niin kotitalouksiin, yrityksiin kuin maataloudellekin. Kapkaupunki on onnistunut vähentämään veden kulutusta puoleen, mutta riippuen vuoden 2018 sademääristä "day zero" on edelleen mahdollinen vuonna 2019.

Etelä-Afrikka ylikuluttaa tällä hetkellä vesivarantojaan ja kulutus tulee jatkossa lisääntymään niin maataloudessa, teollisuudessa kuin kotitalouksissakin. Maan vesi-infrastruktuuri on rapautunut ja patoaltaiden vesimäärä osassa maata on vaarallisen alhainen. Merkittävät hukat vesijohtoverkostoissa, jäteveden puhdistuskapasiteetin rajat, alhainen jäteveden kierrätys (noin 40 prosenttia), alan ammattilaisten puute sekä vedenkäsittelyn kustannukset ja heikko taloustilanne uusinvestointeja ajatellen ovat akuutteja haasteita suuressa osassa kunnista. Etelä-Afrikan vesijärjestelmä on mahdollista kunnostaa, mutta se vaatii mittavia investointeja sekä poliittista tahtoa. Maa tarvitsee kiireesti myös ratkaisuja vedenkäytön tehostamiseksi. Vesilaitokset ja kunnat hakevat uusia toimintamalleja projektien rahoitukseen – esimerkiksi PPP (public private partnership) – sekä ratkaisuja kapasiteettien nostoon, energiatehokkuuteen ja kulutuksen hallintaan. Veden puute, kustannusten kasvu sekä tiukentuva lupakäytäntö ja valvonta haastavat myös yksityisen sektorin ratkaisemaan vedenkäsittelyn ongelmia.

 

Keskeinen kauppakumppanimme Afrikassa

Etelä-Afrikka on Suomen ylivoimaisesti merkittävin kauppakumppani Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Viennin arvo nousi vuonna 2017 yhteensä 295 miljoonaan euroon. Maidemme välinen kauppatase oli Suomelle 177 miljoonaa euroa positiivinen, sillä tuonti Etelä-Afrikasta putosi 17 prosenttia 118 miljoonaan euroon vuonna 2017. Vientimme koostui edellisvuosien tapaan ennen kaikkea erilaisista koneista ja laitteista (32 prosenttia) sekä paperista, kartongista ja pahvista (23 prosenttia). Muovin ja muovitavaran sekä sähkökoneiden ja –laitteiden vienti nousi selvästi, yli 22 miljoonaan euroon kummassakin kategoriassa.

Tuontilukuihin suurimman pudotuksen viime vuosina on aiheuttanut nikkelimalmin tuonnin loppuminen. Suurimmat tuontiluokat Etelä-Afrikasta Suomeen vuonna 2017 olivat erilaiset malmit (38 prosenttia). Suomeen Etelä-Afrikasta tuotavien hedelmien ja pähkinöiden arvo nousi 26 prosenttia 20 miljoonaan euroon. Kahdeksan prosenttia (11 miljoonaa euroa) kokonaistuonnista koostuu viinin tuonnista.

Etelä-Afrikkaan on etabloitunut noin 30 suomalaista yritystä, ja luku on hitaasti kasvamassa. Tämän lisäksi lähes sata suomalaisyritystä on edustettuna maassa erilaisin järjestelyin, kuten paikallisten kumppanien kautta. Kiinnostavia sektoreita suomalaisyrityksille ovat muun muassa cleantech (mukaan lukien kiertotalouden tarjoamat mahdollisuudet, esimerkiksi waste-to-energy), telekommunikaatio, terveys, elintarvikkeet sekä koulutus.

Etelä-Afrikan informaatio- ja telekommunikaatiomarkkina on maanosan laajin ja samalla varsin kilpailtu. Digitalisaation lisäys useilla sektoreilla, kuten koulutus-, terveydenhuolto-, vähittäiskauppa- sekä pankki- ja vakuutuspalvelusektoreilla, tarjoaa mahdollisuuksia uusille ratkaisuille. Tietoverkkojen rakentaminen yksityisen sektorin toimesta on aktiivista ja Etelä-Afrikka on lanseerannut "SA Connect" – projektin, jonka päämääränä on rakentaa avointa tietoverkkoa harvaan asutuille alueille. Projekti on kuitenkin viivästynyt.

Etelä-Afrikassa on maanosan kehittynein pankkisektori ja teknologian kehitys on muillakin sektoreilla ollut nopeaa. Tämä on tehnyt maasta myös haavoittuvaisen kyberrikoksille. Vaikka tietoisuus kyberrikollisuudesta on lisääntynyt tietovuotojen seurauksena, ei maassa ole vielä riittävästi teknistä kapasiteettia uhkien minimoimiseksi. Samaan aikaan uusi lainsäädäntö asettaa paineita paikallisille yrityksille ja julkisille virastoille kyberturvallisuuteen investoimiseksi. Kyberturvallisuus onkin nopeasti kasvava ala Etelä-Afrikassa ja tarjoaa liiketoimintamahdollisuuksia myös suomalaisille yritykselle.

Valmistavalla teollisuudella on suuri merkitys Etelä-Afrikassa. Erityisesti autoteollisuus on ollut elinvoimaista ja maassa onkin useita autoja valmistavia yhtiöitä. Suurin osa Etelä-Afrikassa valmistetuista autoista menee vientiin ja EU on tärkeä vientialue. Maa suunnittelee uusia investointeja myös telakkateollisuuteen ja useiden satamien laajentamista.

Elintarvike – ja hyvinvointisektori on kiinnostava suomalaisyritysten näkökulmasta. Etelä-Afrikka on jo nykyisin merkittävä vientimaa suomalaiselle kauralle. Suomi sai vuonna 2017 tuontiluvat kuntoon myös maitotuotteille, jonka myötä markkina on tältä osin auki. Neuvottelut ovat edelleen kesken tuontilupien saamiseksi sian- ja siipikarjanlihalle. Jälkimmäisen osalta prosessi ei näytä kovin lupaavalta, sillä kyseessä on osa laajempaa kiistaa EU:n ja Etelä-Afrikan välillä. Sianlihan tuontilupien suhteen edistystä voi kuitenkin toivoa.

Suurin osa eteläafrikkalaisista, 72 prosenttia, käyttää julkisia terveydenhuoltopalveluita, jotka ovat täysin ylikuormittuneet. Yksityisen terveydenhuoltosektorin ennustetaan kasvavan huomattavasti tulevaisuudessa. Tämä tarjoaakin suomalaisille yrityksille liiketoimintamahdollisuuksia tuotteiden, palveluiden, koulutuksen ja terveydenhoitoalan ratkaisujen parissa. Etelä-Afrikka suunnittelee myös kansallista sairasvakuutusta ja hallitus on luvannut tämän valmistelemiseksi huomattavan summan rahaa. Käynnissä on parhaillaan sairausvakuutusuudistukseen liittyviä pilotteja, mutta järjestelmän lopullinen malli, kattavuus ja hintalappu ovat edelleen auki.

 

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne

 

Etelä-Afrikan sisäpolitiikassa tapahtui merkittäviä muutoksia vuoden 2017 lopussa ja vuoden 2018 alussa. Näillä tulee olemaan myönteisiä vaikutuksia maan talouteen ja liiketoimintaympäristöön. Valtapuolue ANC:n joulukuussa 2017 pidetty puoluekokous valitsi puolueelle uuden johtajan seuraavalle 5-vuotiskaudelle. Tehtävään valittiin Cyril Ramaphosa, maan varapresidentti. Puolueen johtoelimissä tapahtui myös henkilövaihdoksia puoluekokouksen päätösten seurauksena. Helmikuussa 2018 presidentti Jacob Zuma taipui uuden puoluejohdon painostukseen ja erosi presidentin tehtävästä. Uudeksi presidentiksi valittiin Ramaphosa. Hän toimii virassa vuoden 2019 parlamenttivaaleihin asti, jotka pidetään todennäköisesti huhti-toukokuussa. Uusi parlamentti valitsee presidentin seuraavaksi viisivuotiskaudeksi.

Puoluejohdon ja presidentin vaihdos tarkoittavat muutoksia politiikassa, parempaan suuntaan. Zuman kaudella korruptio tuli näkyväksi ongelmaksi, ja tähän ongelmaan Ramaphosa on jo tarttunut konkreettisilla toimenpiteillä. Hän on tehnyt ministerivaihdoksia, joilla on positiivinen vaikutus korruption vastaiseen toimintaan. Myös valtionyritysten johtokuntia on uudistettu tai kokonaan vaihdettu, tavoitteena saada näiden toiminta vastaamaan hyvän hallintotavan periaatteita. On myös ilmeistä, että oikeusvaltion kannalta keskeisten instituutioiden riippumattomuus poliittisista päätöksentekijöistä, mikä Zuman kaudella on osittain rapautunut, pyritään palauttamaan. Korkeiden virkamiesten nimityspolitiikassa pätevyydelle ja osaamiselle palautetaan niille kuuluva merkitys.

Ramaphosa on korostanut työpaikkojen luomisen merkitystä ja niin kotimaisten kuin ulkomaisten investointien roolia talouskasvun aikaansaamisessa. On todennäköistä, että ajan myötä nämä linjaukset näkyvät liiketoimintaympäristön parantumisena. Ramaphosan liikemiestaustasta seuraa se, että hän edeltäjäänsä paremmin ymmärtää yksityissektorin ja ennustettavan talouspolitiikan merkityksen talouskasvun aikaansaamisessa ja työpaikkojen luomisessa.

 

Sääntely-ympäristön kehitys

 

Etelä-Afrikka on Afrikan ainoana maana mukana sekä G20-ryhmässä että BRICS:issä, ja se on myös eteläisen Afrikan kehitysyhteisö SADC:n jäsen. Useilla eteläafrikkalaisilla firmoilla, muun muassa vähittäiskauppaketjuilla, puhelinoperaattoreilla ja pankeilla on vahva asema myös muualla mantereella, erityisesti eteläisessä Afrikassa. SADC-maiden vuoden 2016 lopulla ratifioima uusi talouskumppanuussopimus EPA parantaa erityisesti eteläafrikkalaisten maataloustuotteiden markkinoillepääsyä Euroopan unionin alueelle.

Etelä-Afrikassa toimivien tai markkinasta kiinnostuneiden suomalaisyritysten on syytä perehtyä huolella maan B-BBEE (Broad-based Black Economic Empowerment) -lainsäädäntöön. B-BBEE:n tavoitteena on vahvistaa apartheidin aikana sorretussa asemassa olleiden ja edelleen rakenteellisesta rasismista kärsivien mustien työmarkkina-asemaa ja jakaa varallisuutta nykyistä tasavertaisemmin. Yleisten B-BBEE-säädösten lisäksi usealla sektorilla on oma B-BBEE-koodistonsa, jolla on vaikutusta paitsi yrityksiin itseensä myös niiden alihankkijoihin. Vuonna 2016 uusittu yleinen B-BBEE-kriteeristö ja sitä seuranneet sektorikohtaiset säännöt ovat kiristäneet muun muassa vaatimusta mustasta omistuksesta. Kansainvälisten yritysten, joiden strategia ei salli joint venture -toimintaa missään maassa, on mahdollista kompensoida omistuskriteeriä. Julkiselle sektorille myytäessä ja jopa julkista sektoria sivuttaessa hyvä B-BBEE-luokitus on yleensä välttämätön edellytys. Yritykset seuraavat tarkkaan toimittajiensa luokituksen vaikutusta omaan luokitukseensa. Suomalaisen yrityksen paikallisen kumppanin, kuten maahantuojan tai jakelijan, luokituksella voi olla huomattava vaikutus yrityksen ja tuotteen kilpailukykyyn.

Etelä-Afrikka muutti vuonna 2016 investointisuojalainsäädäntöään, minkä seurauksena se tulee irtisanomaan myös Suomen kanssa laaditun kahdenvälisen investointisuojasopimuksen. Tämä voi tapahtua aikaisintaan vuonna 2019. Uusi laki takaa kaikille sijoittajille, sekä paikallisille että ulkomaisille, samanlaisen statuksen ja suojelun. Mahdolliset kiistat on ensin sovittava kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja vain mikäli näiden avulla ei löydetä ratkaisua, tapaus voidaan viedä kansainväliseen välimiesmenettelyyn.

Etelä-Afrikka putosi kahdeksan pykälää 82. sijalle Maailmanpankin "Doing Business 2018" -raportissa, ja on viidennellä sijalla Saharan eteläpuolisten maiden listauksessa. Maan kiistattomia etuja muihin mantereen maihin verrattuna ovat kuitenkin alueen kehittynein infrastruktuuri, markkinan koko (noin 55 miljoonaa asukasta), kehittyneet liiketoimintaketjut, toimivat rahoituspalvelut sekä vakaat instituutiot. Näin ollen Etelä-Afrikka säilyneekin monien yritysten alueellisten pääkonttoreiden ja myyntitoimistojen paikkana myös jatkossa.

 

Maanlunastuskeskustelua ei kannata säikähtää

Etelä-Afrikka harkitsee muuttavansa perustuslakia koskien maanomistusta tavalla, joka helpottaisi maan pakkolunastusta ilman korvauksia. Asiaa valmistellaan komiteassa, joka raportoi parlamentille viimeistään elokuussa 2018. Asia on herättänyt voimakkaita reaktioita, mutta on mahdollista, että tarkastelukomitea päätyy lopulta ratkaisuun, jossa perustuslakiin ei kosketa. Presidentti Ramaphosa on asettanut mahdollisten muutosten reunaehdoksi, ettei pakkolunastuksilla saa olla kielteistä vaikutusta talouteen tai ruokaturvaan. Maareformin vauhdittaminen Etelä-Afrikassa on välttämätöntä omaisuusrakenteen muuttamiseksi siten, että se korjaa apartheidin luomaa rakenteellista epätasa-arvoa. Oikealla tavalla toteutettuna maareformi on yhteiskunnallisen kasvun tae ja talouskasvua siivittävä tekijä.

Kaivostoimintaa säädellään vahvasti Etelä-Afrikassa. Hallitus neuvottelee eri työmarkkinaosapuolten kanssa parhaillaan uudesta kaivosasetuksesta (Mining Charter), ja neuvottelujen odotetaan päättyvän 2018 puolivälin paikkeilla. Uuden lain voi olettaa tarjoavan enemmän vakautta sekä poliittisesti että taloudellisesti tärkeälle sektorille, jonka jälkeen sektorien investointien voi myös olettaa kasvavan.

Etelä-Afrikassa valmistellaan myös kansallisen minimipalkan toimeenpanoa, jonka tasoksi hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat sopineet 20 randia/tunti. Minimipalkan oli suunniteltu astuvan voimaan toukokuussa 2018, mutta sen toimeenpano on viivästymässä. 

Etelä-Afrikka myöntää liikeviisumeita (business visa) ulkomaalaisille, jotka haluavat perustaa yrityksen Etelä-Afrikkaan tai sijoittaa tietyn minimimäärän verran jo olemassa olevaan yritykseen.  Yrityksen työntekijöistä vähintään 60 prosenttia tulee olla eteläafrikkalaisia tai pysyvällä oleskeluluvalla Etelä-Afrikassa asuvia. Liikeviisumihakemukseen vaaditaan Etelä-Afrikan kauppa- ja teollisuusministeriön suosituskirje. Lisäksi tarvitaan todistukset rekisteröitymisestä useiden valtiontoimintojen piiriin, kuten verohallintoon ja työttömyysvakuutuskassaan.

Yhtiön sisäisen siirtoviisumin (intra-company transfer work visa) voi saada korkeintaan neljäksi vuodeksi. Tämän jälkeen sen voimassaoloaikaa ei voi jatkaa. Viisumihakijan on täytynyt olla Etelä-Afrikan ulkopuolella työsuhteessa siirtävään yhtiöön vähintään kuuden kuukauden ajan ennen viisumihakemuksen jättämistä. Etelä-Afrikan viranomaiset seuraavat tarkasti viisumisäännöksiä, muun muassa maahantulon ja -poistumisen päivämääriä, joten niiden kanssa tulee olla tarkka.

Kari Alanko toimii suurlähettiläänä ja lähetystöneuvos Anna Merrifield Team Finland –koordinaattorina ja Heidi Sairanen CIMO-harjoittelijana Suomen Pretorian suurlähetystössä. 

Average (0 Votes)
No comments yet. Be the first.