Country outlook
Market area:
Industry:

Maailman Markkinat 2018-2019: Etiopia

10.09.2018

Etiopian talouskasvun on arvioitu jatkuvan voimakkaana. Ulkomaiset investoinnit ja bruttokansantuote ovat moninkertaistuneet tällä vuosikymmenellä ja köyhyys on vähentynyt. Edes kuivuus, sisäiset konfliktit ja poliittiset kriisit eivät ole vaikuttaneet ratkaisevasti mantereen nopeimpaan talouskasvuun. Väestönkasvu on huimaa ja köyhiä on edelleen viidennes maan väestöstä. Etiopia onkin yksi suurimmista kansainvälisen kehitysrahoituksen vastaanottajista. Kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten hankinnoissa ja Etiopian voimakkaasti kasvavilla markkinoilla olisi bisnespotentiaalia myös suomalaisille yrityksille, mutta se vaatii niiltä valmiutta pitkäaikaiseen panostukseen, oli kysymys sitten kaupasta, hanketoiminnasta tai investoinneista.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys

 

Etiopian talouskasvu jatkuu arvioiden mukaan voimakkaana. Viimeisen kymmenen vuoden yli kymmenen prosentin bruttokansantuotteen vuotuinen kasvu notkahti kuivuuden takia noin 8,5 prosenttiin. Myös bruttokansantuote per henkilö on kasvanut: 2011 se oli 379 ja 2017 861 dollaria. Ostovoimapariteetilla (PPP) korjattuna bruttokansantuote per henkilö on tällä hetkellä noin 2100 USD.

 

Väestönkasvu on voimakasta ja noin 40 prosenttia väestöstä alle 14-vuotiaita. Etiopian väkiluku on tällä hetkellä noin 105 miljoonaa ja sen ennustetaan olevan 2030 140 miljoonaa ja 2050 190 miljoonaa. Bruttokansantuotteen kasvun notkahdus kuivuuden ja maan sisäisten konfliktien takia oli ennakoitua pienempi, mikä osoittaa Etiopian talouden kestokyvyn ulkoisille vaikutuksille. Tämä siitäkin huolimatta, että Etiopian vientituotteiden (kahvi, seesami) maailmanmarkkinahinnat ovat pysyneet matalina ja ruoka-apua tarvitsevien etiopialaisten määrä nousi vuonna 2017 8,5 miljoonaan. Maan tavoitteena on olla alemman keskitulon maa vuoteen 2025 mennessä.

 

Etiopian talouskasvuksi vuonna 2018 ennustetaan 8,5 prosenttia, mikä on nopeinta Afrikassa. Etiopian talouden rakenne on vielä hyvin maatalousvaltainen, lähes 80 prosenttia väestöstä saa toimeentulonsa maataloudesta. Viennistä noin 85 prosenttia tulee maataloudesta ja bruttokansantuotteesta maatalouden osuus on noin 36 prosenttia. Siksi onkin merkittävää, että maataloustuotannon kasvu on kuivuudesta huolimatta edelleen noin kahdeksan prosenttia vuodessa, mikä on paljon verrattuna esimerkiksi Etiopian naapurimaihin. Etiopian talouden rakenne on muuttunut viime vuosina niin, että palvelusektorin (kauppa, rakentaminen) osuus bruttokansantuotteesta on nyt 42 prosenttia. Kevyt valmistusteollisuus, sähköntuotanto ja muut nousevat alat kasvavat nekin 15 - 20 prosentin vuosivauhdilla ja ovat tällä hetkellä jo noin 22 prosenttia bruttokansantuotteesta. Etiopian tavoitteena onkin kehittää juuri kevyttä valmistusteollisuutta, jonka toivotaan tuottavan paitsi vientituloja myös työpaikkoja nopeasti kasvavalle työikäiselle väestölle.      

 

Keskipitkän aikavälin talousennusteet ovat positiivisia, mitä edesauttaa suurten julkisten infrastruktuurihankkeiden päättyminen ja yksityiset investoinnit. Etiopian hallitus on viimeisen kymmenen vuoden aikana investoinut lainarahalla voimakkaasti infrastruktuuriin, erityisesti vesivoimaloihin, teihin ja rautateihin sekä teollisuuspuistoihin, tavoitteenaan luoda edellytykset yksityisille investoinneille. Ulkomaiset investoinnit ovat kasvaneet vuodesta 2011 vuoteen 2016 627 miljoonasta 3,2 miljardiin dollariin vuodessa. Investointien kasvu on kuitenkin hidastunut sen jälkeen. Osa investoinneista on kohdistunut yksityistettyihin valtion yrityksiin. Kiina on ylivoimaisesti suurin investoija Etiopiassa, Turkki on toisella ja Intia kolmannella sijalla. EU-maiden yhteenlasketut investoinnit ovat Turkin tasolla. EU-maista suurimpia investoijia ovat Hollanti ja Ranska. Näiden perässä tulevat Britannia, Saksa, Italia ja Irlanti. Ulkomaisten investointien kasvu ei näy vielä viennin kasvuna, koska tuotannollisen toiminnan käynnistäminen, mukaan lukien työntekijöiden koulutus, vie aikaa. Toisaalta työvoimakustannukset ovat alhaisia: sanotaan, että esim. tekstiiliteollisuudessa yhden kiinalaisen työntekijän hinnalla saa viisi etiopialaista.  Viennin odotetaan lähtevän nousuun keskipitkällä aikavälillä. Vielä tällä hetkellä yksityisten henkilöiden tekemät tulonsiirrot ulkomailta (remittances) ovat suuremmat kuin vientitulot.  

 

Viime vuosien suuret julkiset investoinnit Etiopiassa ovat vaikuttaneet siihen, että budjetin alijäämä ja valtion velka ovat kasvaneet ja inflaatio on lähtenyt uudelleen nousuun. Inflaatio oli 2011 vielä yli 30 prosenttia, mistä se putosi 2013 - 2016 noin seitsemään prosenttiin. Inflaatio on tällä hetkellä noin kahdeksan prosenttia ja sen odotetaan pysyvän tällä tasolla. Valtion velanotto nousi vuodesta 2012 vuoteen 2015 37 prosentista 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vaikka valtion velanottoa on tämän jälkeen rajoitettu, on takaisinmaksu raskasta keskipitkällä aikavälillä (esimerkiksi 2018 1,5 miljardia dollaria).

 

Etiopia on myös ryhtynyt toimenpiteisiin kotimaisten verotulojen kasvattamiseksi ja säästämisen lisäämiseksi. Arvioitu verotuloaste bruttokansantuotteesta on tällä hetkellä vain 11,8 prosenttia. Verotusta koskevat uudet lait hyväksyttiin 2016 ja verohallinnon uudistus on hyvin kunnianhimoinen. Siitä huolimatta verotuloastetavoite 17,2 prosenttia tuntuu vaikealta saavuttaa. Säästämistä pyritään lisäämään nostamalla määräaikais- ja säästötilien korkokatot viidestä seitsemään prosenttiin.

 

Etiopian vienti muualle maailmaan on polkenut paikallaan 2,5-3 miljardin dollarin vuositasolla. Kulta on kiilannut kahvin ja seesamin väliin toiseksi tärkeimmäksi vientituotteeksi. Tärkeimpiä vientikohdemaita ovat USA, Saudi Arabia, Saksa, Sveitsi ja Kiina. Tuonti muualta maailmasta on lähes kaksinkertaistunut viidessä vuodessa (2016 16,6 miljardia dollaria) eli Etiopian kauppatase on vahvasti alijäämäinen. Tärkeimpiä tuontimaita ovat Kiina, USA, Intia, Kuwait ja Japani.

 

Suomen tuonti Etiopiasta on kasvanut hitaasti (2017 noin 7,1 miljoonaa euroa). Suomen vienti Etiopiaan on sen sijaan viime vuosina moninkertaistunut: kun vienti 2014 oli vielä vain 4,2 miljoonaa euroa, se nousi 2016 26,5 euroon ja 2017 20,8 miljoonaan euroon. Suomen vienti Etiopiaan koostui lähinnä ajoneuvoista, kemikaaleista, kolikoista ja viljatuotteista.

 

Muutamilla suomalaisyrityksillä on Etiopiassa toimipiste tai paikallinen edustaja ja parilla pienimuotoista tuotannollista toimintaa. Julkisiin tarjouskilpailuihin osallistuneita suomalaisyrityksiä on enemmän. Vuonna 2017 suomalaiset yritykset olivat mukana voittamassa julkisia tarjouskilpailuja esimerkiksi sähkön jakelun ja vesihuollon alalla.

 

Etiopia vastaanottaa Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa eniten kansainvälistä kehitysrahoitusta ja maa on valittu yhdeksi kolmesta maasta, joissa pilotoidaan kansainvälisten hankintojen Team Finland palvelumallia. Kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten hankinnoissa ja Etiopian voimakkaasti kasvavilla markkinoilla olisi bisnespotentiaalia myös suomalaisille yrityksille, mutta se vaatii niiltä valmiutta pitkäaikaiseen panostukseen, oli kysymys sitten kaupasta, hanketoiminnasta tai investoinneista. Suomalaisyritysten kannalta kiinnostavia sektoreita ovat vesi ja sanitaatio, maatalousteknologia, maataloustuotteiden jatkojalostus, energia ja tietotoliikenne. Liiketoimintamahdollisuuksia on myös jätehuollossa, teollisuuspuistoissa ja lentokentillä.                    

 

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne

 

Etiopia ei ole koskaan ollut varsinainen siirtomaa, vaikka Italia miehittikin maata vuosina 1936 - 41. Maan historia ulottuu vuosituhansien ajalle ja etiopialaiset ovat ylpeitä historiastaan. Kristinuskosta tuli Etiopiassa valtionuskonto jo 300-luvulla toisena maana maailmassa. Maassa on myös paljon islaminuskoisia, mutta uskonto ei perinteisesti ole ollut konfliktin lähde.

 

Etiopia on liittovaltio ja maata on hallinnut yli 20 vuotta koalitio, johon kuuluu neljä alueellista ja etnistä puoluetta. Koalitiolla apupuolueineen on hallussaan kaikki parlamenttipaikat. Kansa on vaatinut uudistuksia, poliittisia vapauksia sekä työpaikkoja. Vuonna 2015 alkaneet levottomuudet, jotka ovat vaatineet ihmisuhreja, ovat saaneet myös etnissävytteisiä piirteitä. Tilanne on johtanut siihen, että pääministeri Hailemariam erosi tehtävästään helmikuussa 2018 ja maahan julistettiin hätätila. Parlamentti hyväksyi huhtikuussa 2018 valtaapitävän koalition esityksestä Abiy Ahmed Alin uudeksi pääministeriksi. Ainakin osa kansasta kokee pystyneensä ensimmäistä kertaa vaikuttamaan uuden oromopääministerin valintaan. Oromot ovat maan suurin etninen ryhmä ja sanotaan, että oromot ovat tähän asti tunteneet, että heillä ei ole ollut suurimmalle etniselle ryhmälle kuuluvaa asemaa. Uutta pääministeriä kohtaan kohdistuu suuria odotuksia ja ensimmäisissä julkisissa puheissaan hän on luvannut yhtenäistää Etiopian ja jatkaa uudistuksia ja muun muassa kitkeä korruption. Poliittisesti Etiopia on siis murrosvaiheessa ja lähivuodet tulevat näyttämään, jatkaako maa uudistuksia ja pysyy vakaana.       

 

Etiopian hallituksella on paljon paitsi poliittisia myös kehityshaasteita. Väestön kasvu on huimaa ja työpaikkojen luonti ei ole helppoa osin suljetussa ja valtiokeskeisessä julkista sektoria korostavassa maassa, joka kärsii velkaongelmista ja ulkomaanvaluutan puutteesta. Köyhien määrä on vähentynyt vuodesta 2011 vuoteen 2016 30,4 prosentista 25,6 prosenttiin väestöstä. Siitä huolimatta köyhyysrajan alapuolella eläviä etiopialaisia on noin 21 miljoonaa. Kuivuuden aiheuttamasta kriisistä kärsii jopa 10 miljoonaa ihmistä, joista osa elää ruoka-avun varassa. Etiopia on ottanut vastaan yli 800 000 pakolaista lähinnä naapurimaista Etelä-Sudanista, Somaliasta, Eritreasta ja Sudanista. Etniset konfliktit maan sisällä ovat ajaneet noin miljoonan etiopialaisen maansisäiseksi pakolaiseksi (internally displaced people – IDPs).  

 

Nuorison korkea työttömyys ja siitä johtuva näköalattomuus tunnustetaan myös ongelmaksi. Alueellisten levottomuuksien laukaisijana on lisäksi usein ollut kysymys maanjaosta. Osa kansasta on tuntenut, ettei se ole hyötynyt tasapuolisesti nopeasta taloudellisesta kasvusta ja kehityksestä. Huono hallinto sekä korruptio ovat syöneet hallinnon uskottavuutta, mutta nykyisin hallinto tunnustaa, että tarvitaan muutoksia. Hallitus on käynyt poliittista dialogia oppositiopuolueiden kanssa, mutta varsinaisia konkreettisia uudistuksia ei vielä ole toimeenpantu.

 

EU:lla on Etiopian kanssa niin sanottu strateginen kumppanuus. Lisäksi säännöllisesti käydään Cotonou-sopimukseen perustuvaa niin sanottua Artikla 8 -dialogia eri sektoreilla mukaan lukien pääministeritaso. Strategiseen kumppanuuteen liittyvää dialogia on käyty muun muassa ihmisoikeuksista ja alueellisista turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. 

 

Etiopia on Afrikan sarven alueellisen kehitysjärjestön IGADin (Intergovernmental Authority on Development) pitkäaikainen puheenjohtaja, YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuva jäsen sekä suurin YK:n rauhanturvajoukkojen tukija mitattuna rauhanturvaajien määrällä.      

 

Sääntely-ympäristön kehitys

 

Yritysten toimintaympäristönä Etiopia ei ole helpoimpia. Etiopia on puoluejohtoinen, osin suljettu talous, joka on vähitellen avautumassa ja askeleittain parantamassa yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä. Maailmanpankin Doing Business -indeksissä Etiopia on 161. sijalla 190 maasta. Vaikka Etiopia sijoittuu naapurimaitaan paremmin kansainvälisessä korruptiovertailussa, voidaan korruptiota pitää merkittävänä ongelmana. Sähkön kilowattituntihinta on alhaisimpia maailmassa mutta sähköverkon luotettavuudessa on toivomisen varaa. Myös internet-yhteydet ovat vielä epäluotettavia.

 

Etiopian hallitus on investointeja houkutellakseen perustamassa teollisuuspuistoja, joista kolme on jo toiminnassa. Puistoihin investoivat yritykset saavat muun muassa laajoja vero- ja lupahelpotuksia ja niiden energian saanti ja kuljetusyhteydet turvataan erityistoimenpitein. Muualla kuin teollisuuspuistoissa yritysten tuloveroaste on 30 prosenttia, minkä lisäksi on muita veroja ja maksuja. Verotuskäytännöt saattavat vaihdella alueittain tai jopa verotoimistojen välillä, mikä aiheuttaa vaikeuksia yrityksille.     

 

Paikallinen valuutta Birr on ollut yliarvostettu, kunnes se kansainvälisten rahoituslaitosten suositusten mukaisesti devalvoitiin 15 prosentilla lokakuussa 2017.  Devalvoinnin odotetaan kasvattavan vientiä ja vähentävän tuontia, jonka kasvu on vaikuttanut negatiivisesti ulkomaanvaluutan saatavuuteen. Etiopialaisille pankeille on ollut kannattavinta antaa valuuttaluottoa tuontiyrityksille, jotka ovat voineet maksaa yli 30 prosentin korkoa tuontikaupan 100 - 300 prosentin voitoistaan. Devalvaation odotetaan myös tekevän investoinneista esimerkiksi teollisuuspuistoihin houkuttelevampia ulkomaalaisille sijoittajille. Arvioiden mukaan elintarvike- ja tekstiiliteollisuus hyötyvät devalvaatiosta eniten, kun taas rakentaminen ja osa valmistusteollisuudesta voivat kärsiä siitä. 

 

Devalvoinnin yhteydessä tehtiin myös muita lähinnä vientiteollisuuden toimintaympäristön parantamiseen tähtääviä uudistuksia. Etiopian keskuspankki löyhensi ulkomaan valuutan säännöstelyä. Vientiyritykset saavat jatkossa pitää 30 prosenttia vientituloistaan ulkomaan valuutassa, kun aikaisemmin luku oli kymmenen. Pankit vaihtavat jäljelle jäävän osuuden 28 päivän jälkeen automaattisesti paikalliseen valuuttaan. Ulkomaan valuutan saanti on kuitenkin edelleen suurin yksittäinen ongelma yrityksille ja voi rajoittaa investointihalukkuutta.     

 

Etiopian talouselämän uudistuksia pidetään yleisesti oikeansuuntaisina. Myös Kansainvälinen Valuuttarahasto IMF on antanut niistä tunnustusta Etiopian hallitukselle. Hallituksen tulee kuitenkin jatkaa yritysten toimintaedellytysten kehittämistä, jotta yksityinen sektori voi ottaa vastuun talouskasvusta. Tämä on Etiopian tavoite esimerkiksi sen kansallisessa kehityssuunnitelmassa GTP II:ssa (Growth and Transformation Plan II, 2016 - 2020). Lähivuodet näyttävät kuinka tavoitteessa onnistutaan.

 

Kaupan ja kehityksen vastuuvirkamies Arto Valjas työskentelee Team Finland koordinaattorina Suomen Addis Abeban suurlähetystössä. 

 

 

Average (0 Votes)
No comments yet. Be the first.