Country outlook
Market area:
Industry:

Maailman markkinat 2018-2019: Intia

09.01.2019
Vuonna 2017 Intia ohitti Ranskan nousten maailman kuudenneksi suurimmaksi taloudeksi. Lähivuosien talouskasvun odotetaan pysyvän 7–8 prosentin tasolla. Intian poliittista tilannetta hallitsee valmistautuminen kevään 2019 parlamenttivaaleihin. Talouden uudistamiselta odotetaan nyt tuloksia erityisesti työpaikkojen luomisen ja maanviljelijöiden tulotason parantamisen osalta. Intia on Make in India – kampanjan myötä kiristänyt julkisten hankintojen kilpailutuksiin liittyviä kotimaisuusvaatimuksia toistuvasti. Intian kaksijakoinen käyttäytyminen näkyy myös WTO:ssa, jossa Intia puhuu joustavuuden ja sääntöperusteisen kauppajärjestelmän puolesta, mutta ei halua itse toteuttaa sitä. Intian liiketoimintaympäristön kehityksessä on kuitenkin myös useita myönteisiä piirteitä: voimakkaan talouskasvun aikaansaama valmistavan teollisuuden ja kaupunkikehityksen edellyttämän infrastruktuurin kehittäminen, panostus energiantuotantoon ja ympäristöongelmien tunnustaminen.

 

Intian talouden ja ulkomaankaupan kehitys


Vuonna 2017 Intian USD 2597 miljardin bruttokansantuote kasvoi 6,7 prosenttia. Samalla Intia ohitti Ranskan nousten maailman kuudenneksi suurimmaksi taloudeksi nimellisellä bruttokansantuotteella mitattuna. Lähivuosien talouskasvun odotetaan pysyvän 7– 8 prosentin tasolla. Kasvuvauhdissa Intia on viime vuosina ollut Kiinaa edellä ja maa on nyt nopeimmin kasvava G20-maa.

Intian sisäänpäin kääntynyt talouspolitiikka on kuitenkin perinteisesti vähentänyt sen merkitystä maailmantaloudessa. Intian nopean talouskasvun taustalla on erittäin alhainen tulotaso ja suurista nousevista talouksista maa onkin lähtötasoltaan ylivoimaisesti köyhin. Intian työvoimasta puolet työskentelee maatalouden parissa ja 70 prosenttia väestöstä on elannossaan suoraan maataloudesta riippuvaisia.

Intiassa on perinteisesti totuttu alijäämäisiin budjetteihin ja korkeaan inflaatioon. Viime vuosina näitä lukemia on pyritty tasapainottamaan pitämällä budjettialijäämä 3-4 prosentissa ja inflaatio noin viidessä prosentissa takavuosien kaksinkertaisista luvuista. Nämä luvut ovat tiiviisti yhteyksissä toisiinsa, sillä inflaation hallitsemisen keskeisin työkalu on juurikin budjettialijäämää kasvattava polttoaineiden ja maataloustuotteiden kuluttajahintojen säätely ja subventointi. Siten viimeaikainen öljynhinnan nousu lisää inflaatio- ja alijäämäpainetta Intian kaltaisessa tuontienergiariippuvaisessa maassa.

Intian keskeisimmät ulkomaankauppa- ja investointikumppanit ovat EU, Yhdysvallat, Arabiemiraatit ja Japani sekä tuontipainotteisesti Kiina ja muut Persianlahden alueen maat ja vastaavasti viennissä lähinaapurit.

Myös ulkomaankaupan osalta Intia on alijäämäinen. Maan keskeisimmät vientituotteet ovat maatalouden ja kemianteollisuuden raaka-aineita ja jalosteita, kuten esimerkiksi riisiä ja lääkevalmisteita. Tuonti painottuu öljyyn ja kaasuun, koneisiin ja laitteisiin sekä kuluttajatuotteisiin.

Intian oma teollinen tuotanto keskittyy kotimarkkinoille, ja elintarviketeollisuuden lisäksi autoteollisuudella on siinä merkittävä osa. Kuitenkin Intian valmistavan teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on vain 17 prosenttia, vaikka nykyisen pääministeri Narendra Modin hallitus onkin ”Make in India” –kampanjan myötä pyrkinyt tätä prosenttiosuutta ja sen myötä teollisuuden työpaikkojen määrää kasvattamaan.

Viennin alijäämään vaikuttaa suuresti myös Intiaan tuotavien tuotteiden korkeampi jalostusaste, verrattuna maasta vietäviin alemman hintatason tuotteisiin. Palveluvienti, johon Intia laskee myös työvoiman liikkuvuuden ja ulkomailla työskentelevät intialaiset asiantuntijat, on maalle merkittävä ja ylijäämäinen viennin osa-alue.

Make in Indian keskeinen tavoite on ollut houkutella ulkomaisia valmistavan teollisuuden investointeja Intiaan, jopa siinä määrin, että Intiassa valmistettaisiin entistä enemmän tuotteita vientiin. Tässä ei ole kuitenkaan edetty, sillä Intian muut toimenpiteet korkeiden tullitasojen, puutteellisen investointisuojan, hankalan byrokratian ja rahoitusvaikeuksien vuoksi ovat pitäneet ulkomaiset yritykset edelleen varauksellisina uusien investointien suhteen.

Maahan virtaavat suorat investoinnit ovat olleet kyllä kasvussa viime vuodet, mutta taso on silti edelleen huomattavasti alhaisempi esimerkiksi Kiinaan verrattuna. Ulkomaisten investointien nousu on kuitenkin paikannut kauppataseen alijäämää ja Intian makrotaloudellinen tilanne on melko hyvä. On silti syytä kiinnittää huomiota kotimaisten investointien hidastuneeseen kasvuun. Tämä on huolestuttavaa, sillä korkea investointiaste on Intian kaltaisessa kehittyvässä maassa kestävän kasvun ehto. Pankkien kyky ja halukkuus rahoittaa paikallisia yrityksiä on edelleen heikko.

Intian yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne


Intian poliittista tilannetta hallitsee valmistautuminen kevään 2019 parlamenttivaaleihin. Vuodesta 2014 pääministeri Modin johdolla hallinnut BJP (Bharatiya Janata Party) –puolueen ja tämän liittolaisten hallitus nosti aluksi kansansuosiotaan Modin henkilökohtaiseen karismaan ja lukuisiin uudistushankkeisiin perustuen. Lisäksi BJP vahvisti asemiaan useissa osavaltiovaaleissa. Tämä suunta kääntyi kuitenkin alaspäin vuoden 2016 seteliuudistuksen, vuoden 2017 verouudistuksen, hallitusrintaman rakoilun ja opposition vahvistumisen sekä uudistusten hitauteen pettyneiden kansalaisten ja yritysten kritiikin myötä.

Hallitus ja pääministeri ovat edelleen suosittuja, ja intialaiset todennäköisesti äänestävät BJP:n voittoon vielä 2019 vaaleissa, sillä uudistusohjelmalle halutaan antaa vielä aikaa. Talouden uudistamiselta odotetaan nyt tuloksia puheiden sijaan. Erityisesti työpaikkojen luominen ja maanviljelijöiden tulotason parantaminen nousevat vaaleissa esille. Nämä puolestaan edellyttävät infrastruktuurin ja teollisuustuotannon kehittämisen vaatimia investointeja, osaamisen ja koulutuksen laadun parantamista sekä maanviljelyn tehokkuuden lisäämistä ja rakenteellisten jäykkyyksien poistamista.

Osana työpaikkojen luomista erityisesti koulutetulle nuorisolle, on Intiaan viime vuosina syntynyt vireä start-up – ja innovaatiokulttuuri erityisesti etelän high-tech kaupunkien, kuten Bangalore ja Hyderabad, ympärille. Tämä on osa laajempaa yrittäjyyden suosion kasvua. Suurin osa innovaatioista ja myös start-up – yrityksistä liittyy IT – ja kommunikaatioteknologiaan, varsinkin ohjelmointiin, pilvipalveluihin ja muihin vähäisellä pääomalla toteutettaviin ratkaisuihin.

Intian haasteina ovatkin kuitenkin edelleen köyhyys, kehityksen epätasainen jakautuminen ja sen seurauksena epätasa-arvoisuuden lisääntyminen kiihtyneen talouskasvun vanavedessä. Työmarkkinoille tarvitaan vuosittain 10-15 miljoonaa uutta työpaikkaa, jotta valtava väestönkasvu saadaan kanavoitua hyödyllisesti. Kolmannes intialaisista elää köyhyysrajan alapuolella, ja 2/3 – väestöstä asuu (sinänsä jättimäisten ja kasvavien) kaupunkien ulkopuolella usein puutteellisissa elinolosuhteissa. Myöskään väkivaltaisuudet eivät ole tuntematon ilmiö Intian eri väestöryhmien välillä.

Intian vuoden 2018 budjetti on laadittu vaaleja silmällä pitäen, ja vaikka se ei sisälläkään suoranaista tukea maan teollisuudelle, on protektionistisia tullitasojen korotuksia lisätty sitäkin enemmän. Intialaiset asiantuntijat ja media pitävät vain luontevana, että hallitus puolustaa kotimaista työllisyyttä ja samalla raivaa tietä intialaisten yritysten ja työvoiman vyörylle maailmalle. Intian toteuttama kauppapolitiikka palvelee maan sisäisiä markkinoita ja kotimaisia intressipiirejä ulkomaankaupan sijaan. Nämä Intian luomat kaupan esteet ovat kuitenkin haitanneet myös maan omaa elinkeinoelämää.

Intia on maailman kolmanneksi suurin energian kuluttaja Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen ja kulutus on jyrkässä nousussa. Hallituksen tavoitteiden mukaan vuoteen 2030 mennessä 40 prosenttia tuotannosta on oltava uusiutuvaa energiaa ja samalla ilmastotavoitteista halutaan pitää kiinni. Maan suurin energialähde on kivihiili (60 prosenttia), jonka käyttö tulee vielä huomattavasti lisääntymään.

Intian sääntely-ympäristön kehitys


Intia on yksi Maailman kauppajärjestö WTO:n raskassarjalaisista ja maata pidetään erittäin vaikeana neuvotteluosapuolena. EU:n ja Intian väliset vapaakauppasopimusneuvottelut ovat olleet käynnissä vuodesta 2007 lähtien, mutta etenemistä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Lokakuun 2017 EU – Intia huippukokouksesta käynnistynyt puolen vuoden tiivis dialogi pääneuvottelijoiden ja asiantuntijoiden välillä loi lisävalaistusta vapaakauppaneuvottelujen tilanteeseen. Valitettava fakta on, että Intia on useilla sektoreilla peruuttanut taaksepäin aiemmin lupaamastaan tai vuosina 2007 - 13 sovitusta tilanteesta. Uusia avauksia ei ole nähty, mutta Intian lisääntyneitä vaatimuksia kylläkin.

Intia on Make in India –kampanjan myötä kiristänyt julkisten hankintojen kilpailutuksiin liittyviä kotimaisuusvaatimuksia toistuvasti. Intiassa valtionyrityksillä, osavaltioilla ja kaupungeilla on keskeisin rooli perusinfrastruktuuriin (energia; liikenne, logistiikka ja tietoliikenne; vesi- ja jätehuolto sekä rakentaminen) liittyvien hankkeiden toteuttamisessa ja kilpailuttamisessa. Kyseiset sektorit ovat useiden EU -jäsenmaiden (myös Suomen) prioriteettejä, joten julkisten hankintojen avaaminen tasapuoliselle kilpailulle on erittäin tärkeä kysymys, jossa Intia ei ole ollut halukas tulemaan vastaan.

Vastaavasti Intialle tärkeää olisi EU -kauppaneuvotteluissa sopia erityisesti palvelukaupasta, joka tarkoittaa ensisijaisesti työvoiman pääsyä eurooppalaisille työmarkkinoille ja ulkoistettujen ICT-, Call Center - ja asiantuntijapalveluiden myyntiä eurooppalaisille yritysasiakkaille. Palvelukauppa on kuitenkin mittavaa molempiin suuntiin, ja sillä on merkitystä myös EU:lle ja Suomelle. Itse asiassa eurooppalaisten yritysten verokiistat Intiassa liittyvät usein juuri palvelukauppaan, jossa intialaisviranomaisten tulkinnat tuotetusta arvonlisästä, tekijänoikeuksista, rojalteista ja verottajan toimivallasta poikkeavat eurooppalaista näkemyksestä.

Investointisuojan osalta tilannetta on heikentänyt Intian yksipuolinen päätös vuonna 2016 irtisanoa lähes kaikki EU -jäsenmaiden kahdenväliset investointisuojasopimukset. Tämä liittyy Intian toimiin irtisanoa ylipäätään kaikki sen kahdenväliset investointisuojasopimukset kaikkien maiden kanssa, ja neuvotella ne uudelleen Intialle mieleisempien ehtojen mukaisiksi. Irtisanomiset ovat rytmittyneet sen mukaisesti, mikä on ollut kunkin sopimuksen alkuperäinen voimassaoloaika. Uusia sopimuksia on neuvoteltu lähinnä yksittäisten Afrikan ja Aasian maiden kanssa, mutta esimerkiksi EU –maiden kanssa neuvotteluja ei kansallisesti voida aloittaa toimivallan ollessa EU:n komissiolla osana vapaakauppasopimusneuvottelukokonaisuutta. Vastaavasti vapaakauppaneuvottelujen ollessa keskeytyksissä, ei myöskään EU – jäsenmaiden investointisuojan suhteen ole edetty.

Suomea koskien tämä prosessi on parhaillaan käynnissä, sillä Intia ilmoitti 01.08.2018 irtisanovansa vuonna 2003 (15 vuodeksi ja sen jälkeen vuoden irtisanomisajalla) voimaantulleen Suomen ja Intian välisen sopimuksen. Kyseisen sopimuksen irtisanominen tuli ensimmäistä kertaa mahdolliseksi huhtikuussa 2018, joten Intia ei reagoinut tilanteeseen heti tilanteen salliessa, mutta toimitti yksipuolisen irtisanomisen kuitenkin kohtuullisen nopeasti alkuperäisen sopimuksen voimassaoloajan umpeuduttua. Nyt käynnissä olevan irtisanomisajan puitteissa alkuperäisen sopimuksen ehdot ovat voimassa, ja tämän jälkeenkin sopimuksen voimassaoloaikana tehdyt investoinnit nauttivat 15 – vuoden suoja-ajasta (sunset clause) sopimuksen irtisanomisesta huolimatta. Suomenkin osalta kysymys investointisuojan jatkosta liittyy EU:n ja Intian välisten vapaakauppaneuvottelujen jatkoon tai mahdollisen erillisen EU – Intia investointisuojasopimuksen neuvottelemiseen. Investointisuojassa suurimmat näkemyserot ovat riitojenratkaisussa ja investointisuojan kattavuudessa: Intia haluaa pitää esimerkiksi verotuksen investointisuojasopimusten ulkopuolella ja siirtää riitojenratkaisun kansallisten tuomioistuimien käsiteltäväksi.

Intian kaksijakoinen käyttäytyminen näkyy myös WTO:ssa, jossa Intia puhuu joustavuuden ja sääntöperusteisen kauppajärjestelmän puolesta, mutta ei halua itse toteuttaa sitä. Suomen ja EU:n näkökulmasta monenkeskisessä kauppapolitiikassa Intian näkemykset ovat sellaisia, ettei Suomen ja EU:n ole viime aikoina juurikaan ollut mahdollista tukea Intian toimintaa. Terveys ja kasvinsuojelu (SPS) on tähän siinä määrin poikkeus, että tällä perinteisellä ongelmasektorilla on tapahtunut viime aikoina myönteistä kehitystä Intian ollessa itsekin halukas lisäämään dialogia ja teknistä tiedonvaihtoa. Tässä kyse on myös Intian kovasta pyrkimyksestä saada mahdollistettua basmati – riisin markkinoillepääsy Eurooppaan, joten etenemiseen tarvitaan useimmiten Intian oma elintärkeä intressi.

Intian liiketoimintaympäristön kehityksessä on kuitenkin myös useita myönteisiä piirteitä: voimakkaan talouskasvun aikaansaama valmistavan teollisuuden ja kaupunkikehityksen edellyttämän infrastruktuurin kehittäminen, panostus energiantuotantoon ja energiatehokkuuteen sekä ympäristöongelmien tunnustaminen ja lisäksi yhtenäisen tavara- ja palveluvero GST:n voimaantulo heinäkuussa 2017.

Intian kanssa toimiminen vaatii jatkuvaa vaikuttamista ja painostamista. Poliittisen tason yhteyksien merkitys on huomattava, vaikka tulokset näkyisivät vasta pidemmän ajan kuluttua. Intiassa on tahoja, jotka näkevät myös vapaakaupan hyödyt. Intian merkitys vaativana kansainvälisenä toimijana vain kasvaa, joten edellä esitetyt aiheet tulevat olemaan suomalaisiakin yrityksiä koskien esillä entistä tiiviimmin.

Average (0 Votes)
No comments yet. Be the first.