Country outlook
Market area:
Industry:

Maailman Markkinat 2018-2019: Marokko

14.09.2018
Marokko on sisäpoliittisesti vakaa, dynaamisesti kehittyvä ja liiketoimintaympäristön jatkuvaan parantamiseen panostava maa, jonka sijainti Euroopan ja Afrikan välissä on strategisesti suotuisa. Marokon 34 miljoonan asukkaan markkinoilla on tarvetta kaikesta siitä, mitä Suomessa lasketaan vientimme vahvuusalueisiin, erityisesti kiertotalouden, cleantechin, energiatehokkuuden, veden- ja jätteidenkäsittelyn alalla. Jätteiden hyödyntämisessä tarvittaviin teknologioihin sekä veteen liittyvälle osaamiselle on kaikissa muodoissaan kysyntää ilmastonmuutoksen myötä ja tärkeän maataloussektorin kehittämisessä. Tuontienergiariippuvuudesta eroon pyrkivällä Marokolla on kunnianhimoiset tavoitteet uusiutuvien energiamuotojen kehittämisessä aurinko-, tuuli- ja vesivoiman alalla, ja potentiaalia olisi myös bioenergian tuotantoon. Rakennusalalla on kiinnostusta energiatehokkuuteen ja meneillään on mittavia infrastruktuurihankkeita, kuten edistyksellisten teollisten ekosysteemien rakentaminen. Marokko tarjoaa liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille myös terveysteknologiaviennissä sekä koulutussektorilla.
Talouden ja ulkomaankaupan kehitys
 
Marokon talous on Afrikan viidenneksi suurin. Tällä vuosikymmenellä bruttokansantuotteen vuosikasvu on ollut 3-4 prosentin välillä, paitsi vuonna 2016 poikkeuksellisen huonosta satokaudesta johtuen bruttokansantuotteen kasvu ylsi vain hieman yli prosenttiin. Vuonna 2017 Marokon BKT oli 110.7 miljardia dollaria ja inflaatiokorjattu talouskasvu 4.8 prosenttia. Vuoden 2017 talouskasvu johtui suurelta osin maataloussektorin elpymisestä sekä julkisista investoinneista. Vuodelle 2018 ennakoidaan runsaan kolmen prosentin kasvua. Ostovoimakorjattu bruttokansantuote oli vuonna 2017 300 miljardia dollaria, 8.600 dollaria/asukas. Maailmanpankin luokituksen mukaan Marokko on alemman keskitulon maa.
 
Makrotalouden kehitys on vakaata. Inflaatioaste on painunut vuoden 2016 1,6 prosentista 0,9 prosenttiin vuonna 2017. Marokon dirhamin arvo on sidottu euron ja dollarin 60-40 –suhteessa muodostamaan valuuttakoriin, mutta ulkomaisen kilpailukyvyn parantamiseksi ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n suosituksesta Marokon keskuspankki Bank al-Maghrib (BAM) on alkanut vapauttaa valuuttaregiimiä. Marokon dirhamin arvon sallittu poikkeama oli aikaisemmin vain 0,3 prosenttia, mutta vuoden 2018 tammikuusta lähtien se on 2,5 prosenttia. Vaihteluväliä korotetaan tulevaisuudessa vähitellen lisää, mutta keskuspankki aikoo jatkossakin pitää kiinni keinoistaan vaikuttaa dirhamin arvon kehitykseen. Vaihteluvälin laajentamisen jälkeen euron arvo on noussut noin 11,1 dirhamista noin 11,3 dirhamiin. 
 
Marokon budjettivajeen arvioidaan vuonna 2018 pienentyvän noin 3,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja tavoitteena on painaa se alle kolmen prosentin vuoteen 2020 mennessä. Julkinen velka on 80 prosenttia ja valtion velka 64 prosenttia bruttokansantuotteesta.
 
Marokon talous on varsin herkkä ulkoisille riskeille. Muun muassa öljyn hinnan heilahtelut saattavat aiheuttaa vakavia ongelmia energiantuonnista riippuvaisessa maassa (93 prosenttia tuontienergiaa). Ilmastonmuutos on suuri riskitekijä sateiden epäsäännöllisyyden ja kuivuuden lisääntyessä Marokossa, mistä on esimerkkinä vuoden 2016 heikko talouskasvu satokauden jäätyä huonoksi.
 
Ulkomaisten investointien suhteen Marokko on hyvässä asemassa. Pohjois-Afrikan merkittävin sijoituskohde on onnistunut houkuttelemaan sijoituksia ja kansainvälisiä yrityksiä merkittävästi: vuoden 2017 aikana suoria ulkomaisia investointeja tehtiin raportoidusti 2,5 miljardin dollarin edestä, mikä on 12 prosenttia vuotta 2016 enemmän. Marokko on pyrkinyt kannustamaan ulkomaisia sijoituksia erityisesti vientiteollisuuteen. Maan tärkeimpiä vientiteollisuuden aloja ovat autoteollisuus sekä fosfaatit ja lannoitteet. Marokossa arvioidaan olevan jopa 75 prosenttia koko maailman hyödyntämättömistä fosfaattivarannoista. Tekstiilit, sitrushedelmät, vihannekset ja viljatuotteet ovat myös tärkeitä vientituotteita. 
 
Euroopan unioni on edelleen Marokon ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani, ja maan viennistä yli 60 prosenttia suuntautuu unionin alueelle. EU:n ja Marokon välillä on ollut vuodesta 2000 voimassa assosiaatiosopimus, jonka kauppaa säätelevien osien laajentamisesta on neuvoteltu vuodesta 2013. Uuden laajan ja kattavan vapaakauppasopimuksen tavoitteena olisi laajentaa nykyistä tullittoman teollisuustuotteiden kaupan ja eräiden muiden, muun muassa maatalous- ja kalatuotteita koskevien sopimusjärjestelyjen kokonaisuutta kattamaan investoinnit, tekijänoikeudet ja kaupan säännöt laajasti. Laajennetun kumppanuuden puitteissa vuodesta 2008 eteenpäin tavoitteena on ollut päällekkäisen sääntelyn purkaminen ja yhä pidemmälle menevä lainsäädännön yhdenmukaistaminen EU-säädösten kanssa. Yli 40 vuotta ratkaisematta ollut Länsi-Saharan asemaa koskeva kiista, jonka ratkaisupyrkimykset ovat YK:n tehtävänä, vaikeuttaa myös EU:n ja Marokon talous- ja kauppasuhteita. EU:n ja Marokon välisen maatalous- ja kalatuotteita koskevan sopimuksen soveltamista koskevat neuvottelut Länsi-Saharan alueella tuotettujen maataloustuotteiden tuonnin osalta EU-alueelle ovat edelleen kesken. Uusi kauppapoliittinen kiista syntyi helmikuussa 2018 EU-tuomioistuimen ratkaisusta, jonka mukaan Länsi-Saharan alue ei kuulu EU:n ja Marokon välisen kalastuskumppanuussopimuksen soveltamisalueeseen. Tuomioistuin piti sopimusta itsessään pätevänä, mutta nykyisen kalastussopimuksen päättyessä heinäkuussa 2018, on EU:n neuvoteltava uudesta kalastussopimuksesta Marokon kanssa ottaen huomioon tuomioistuimen päätös.
 
Maatalous muodostaa noin 14 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää lähes 40 prosenttia työvoimasta. Palveluala työllistää 40 prosenttia ja teollisuus 20 prosenttia työvoimasta. Työvoima on Marokossa edullista, työntekijän keskimääräinen kuukausipalkka on alle 350 dollaria. Alhaisen palkkatason varjopuolena on marokkolaisten kuluttajien ostovoiman heikkous. Korkeammin koulutetun työvoiman löytäminen on haastavaa erityisesti teknistä erikoistumista vaativilla aloilla, vaikka myös akateeminen työttömyys on korkea. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen onkin ongelma erityisesti korkeammin koulutettujen nuorten osalta. Sinänsä noin yhdeksän prosentin kokonaistyöttömyysaste ei ole Pohjois-Afrikan alueen mittapuulla poikkeuksellisen korkea. Kärjistyneet tuloerot Marokon alueiden välillä ja naisten vähäinen osallistuminen työelämään ovat merkittäviä haasteita Marokon taloudelle ja hidastavat kasvua. Koulutuksen yleisesti erittäin heikon tason vuoksi koulutusreformi on maan kiireellisin, samalla kuitenkin aikaa vievä uudistus.
 
Suomen ja Marokon välinen kauppa 
Marokon ja Suomen kauppatase on ollut pitkään Suomelle vahvasti ylijäämäinen. Suomen vienti on kasvanut merkittävästi viimeisten parin vuoden aikana. Vuonna 2017 viennin arvo Suomesta Marokkoon oli lähes 177 miljoona euroa, mikä vastaa 30 prosentin kasvua vuoden 2016 vientiin (noin 136 miljoona euroa) verrattuna. Myös vuonna 2015 vienti Marokkoon kasvoi noin 30 prosenttia. Tärkeimpiä vientituotteita Suomesta Marokkoon ovat perinteisesti olleet puutavara, elektroniikkateollisuuden tuotteet ja koneiden osat.
 
Tuonti Marokosta 2017 oli arvoltaan miltei 24 miljoonaa euroa, 16 prosenttia edellisvuotta enemmän. Marokosta Suomeen on tuotu mineraaleja, tekstiilejä ja maataloustuotteita, ennen muuta sitrushedelmiä ja vihanneksia. Vaikka Marokon osuus Suomen viennistä on edelleen ainoastaan 0,3 prosenttia ja vastaavasti Suomen kokonaistuonnista vain 0,04 prosenttia, Marokko on Afrikan mantereella Suomen kolmanneksi suurin vientimaa Egyptin ja Etelä-Afrikan jälkeen.
 
Suomalaisyritysten kiinnostus Marokkoa kohtaan on kasvanut. Vuoden 2017 alussa Kone avasi toimipisteen Casablancassa. Vuoden 2018 alussa asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen vieraili Marokossa yhdessä suuren suomalaisen yritysvaltuuskunnan kanssa esittelemässä laajasti suomalaista osaamista vesi-, jäte-, energia-, biotalous- ja teknologia-aloilla. Suomalaiselle osaamiselle on Marokossa kysyntää erityisesti kiertotalouden, cleantechin ja energiatehokkuuden saralla sekä veteen liittyvälle osaamiselle ilmastonmuutoksen myötä ja tärkeän maataloussektorin kehittämisessä. Kiinnostusta on myös jätteiden hyödyntämisessä tarvittaviin teknologioihin. Myös bioenergian tuotannon potentiaali on merkittävä. Kaikilla näillä aloilla Marokon aluehallintojen rooli on merkittävä paikallisen infrastruktuurin kehittämisessä sekä hankkeiden käynnistämisessä.
 
Koulutusalan uudistaminen on yksi hallituksen politiikan painopisteistä ja mittavissa reformitarpeissa Suomen tunnetulle osaamiselle koulutussektorilla olisi tilausta. Lisäksi terveysalalla Marokko kehittää terveysturismia ja maan lukuisat yksityisklinikat ovat terveysteknologiasta kiinnostuneita asiakkaita. 
 
 
Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne
 
Marokko on parlamentaarinen monarkia, jonka yhteiskunnallinen tilanne on pysynyt vakaana huolimatta taloudellisen epätasa-arvoisuuden luomista sisäisistä jännitteistä ja poliittisesta epävakaudesta lähialueilla. Sisäpoliittinen vakaus mahdollistaa suotuisan liiketoimintaympäristön kehittymisen ja kannustaa ulkomaisia sijoituksia. Marokon kuningas Mohammed VI on kunnioitettu hallitsija, jonka maltillisen mutta systemaattisen uudistuspolitiikan nähdään vieneen Marokon kehitystä eteenpäin tavalla, johon poliittisesti epävakaammissa maissa ei ole ollut mahdollisuutta. Tästä huolimatta Marokon eri alueiden väliset suuret kehityserot erityisesti kaupunkien ja maaseudun välillä, sosiaalinen epätasa-arvoisuus ja suuret tuloerot ovat edelleen suuria kehityshaasteita Marokolle. Kansalaisten tyytymättömyys on ajoittain ilmennyt mielenosoituksina ja jopa mellakoina paikallisesti, esimerkiksi 2016 syksyn ja vuoden 2017 aikana Pohjois-Marokon Al-Hoceimassa ja Jeradan alueilla. Lokakuussa 2017 kuningas puuttui tilanteeseen erottamalla opetus-, terveys-, asunto- ja suunnitteluministerit, joiden nähtiin epäonnistuneen Al Hoceiman seudun uudistamishankkeissa. Tämän jälkeen tilanne pohjoisessa on rauhoittunut, mutta ongelman juurisyiden korjaaminen vie aikaa, ja edellyttää laajempia toimia. Korruptio ja hallinnon tehottomuus hidastavat uudistushankkeita. Suuret alueelliset tuloerot säilyvät merkittävänä yksittäisenä riskitekijänä yhteiskunnalliselle vakaudelle, vaikkakaan näköpiirissä ei tällä hetkellä ole uhkaa koko Marokon vakaudelle mielenilmausten pysyessä rajoitettuina.
 
Marokon valtiojohto on ajanut rakenteellisia uudistuksia, talouden maltillista liberalisoimista ja makrotalouden elementtien vahvistamista sekä vahvempaa integraatiota kansainvälisiin markkinoihin. Erityisesti avautuminen yhä vahvemmin Afrikan kasvaville markkinoille ja samalla Marokon strategisen aseman hyödyntäminen kansainvälisten yritysten väylänä Afrikkaan ovat valtiojohdon painopisteitä. Afrikan maista toiseksi suurimpana sijoittajana Marokko on merkittävä toimija mantereella. Tiiviistä kaupallisista yhteyksistä kertoo myös maan kansainvälisesti kilpailukykyisen finanssi- ja vakuutusalan vakiintunut asema muualla Afrikassa. Uusi tavoite Marokon integroitumisessa Afrikan mantereella on Marokon pyrkimys liittyä Länsi-Afrikan talousyhteisöön (ECOWAS/CEDEAO), mikä avaisi Marokolle vapaan liikkuvuuden alueen 15 läntisen Afrikan maahan. Vuoden 2017 kesällä alkaneet neuvottelut ovat kuitenkin pitkittyneet Marokon toivomasta pika-aikataulusta ECOWASin nykyisten jäsenten halutessa selvittää Marokon liittymisen vaikutuksia tarkemmin. Lisäselvitys on tarpeen myös Marokon muiden sopimusjärjestelyjen kannalta, mukaan lukien lukuisat vapaakauppasopimukset ja EU-assosiaatiosopimus. Marokon viime aikojen keskeinen tavoite taloussuhteidensa monipuolistamiseksi perinteisten eurooppalaisten kumppaneiden lisäksi näkyy muun muassa Kiinan merkityksen kasvuna yhteistyökumppanina rakennus- ja infrastruktuurihankkeissa.
 
Kansainvälisten rahoituslaitosten mittava tuki Marokolle avaa merkittäviä mahdollisuuksia erityisesti teknologiaviennille. Marokko on Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusinstrumentin keskeinen hyödynsaaja. Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD sekä Euroopan investointipankki EIB rahoittavat maassa kymmeniä hankkeita. Maailmanpankki, IMF ja Afrikan kehityspankki ovat myös merkittäviä toimijoita suurten infrastruktuuri- ja rakennushankkeiden rahoittajina.
 
Johtuen vähäisistä vesivarannoista ja talouden herkkyydestä ulkoisille riskeille Marokko toteuttaa aktiivista ilmastopolitiikkaa. Marokossa järjestettiin marraskuussa 2016 YK:n ilmastosopimuksen 22. osapuolikokous COP22. Vuonna 2017 Marokko oli kolmanneksi parhaalla sijalla ilmastonmuutoksen torjuntatoimia mittaavassa kansainvälisessä vertailussa, jota julkaisevat Germanwatch ja CAN (Climate Action Network). Energian tuontiriippuvuuden pienentämiseksi hallitus on jatkanut sitoutumistaan uusiutuvien energiamuotojen, erityisesti aurinko- ja tuulienergian kehittämiseen. Marokon kunnianhimoisena ilmastotavoitteena on tuottaa 52 prosenttia sähköntarpeesta uusiutuvista lähteistä vuoteen 2030 mennessä. Liiketoimintaa koskevat ympäristömääräykset ovat maassa varsin edistykselliset, mutta niiden toimeenpanossa ja valvonnassa on edelleen puutteellista. Marokossa on suurta kiinnostusta suomalaiselle osaamiselle energiatehokkuuden ja kiertotalouden, kuten veden ja jätteiden käsittelyn alalla. Myös bioenergian tuotannon potentiaali on merkittävä. 
 
Sääntely-ympäristön kehitys
 
Marokko on Maailmanpankin liiketoiminnan helppoutta mittaavalla "Ease of Doing Business" – listalla sijalla 69 yhteensä 190 maan joukosta. Vaikka Marokon sijoitus on heikentynyt yhdellä edellisvuodesta, maa on silti Afrikan vertailussa kolmas ja reilusti Pohjois-Afrikan verrokkejaan edellä. Vertailun vuoksi Marokon sijoitus vielä vuonna 2012 oli 96. tällä listalla. Marokko putosi myös yhden sijan maailman talousfoorumin julkaisemassa talouden kilpailukykyä tarkastelevassa vertailussa. 137 talouden joukossa Marokko sijoittui vuonna 2017 sijalle 71. Kehitystä on toisaalta tapahtunut hallinnon yksinkertaistamisessa, innovaatioiden tukemisessa ja rahoituksen saatavuudessa. Maailmanpankin verojenmaksua tarkastelevalla mittarilla Marokko sijoittui kansainvälisessä vertailussa 25. sijalle 190 maasta. Vuonna 2016 Marokko sijoittui sijalle 41, mikä merkitsee 16 sijan parannusta. Tälläkin mittarilla Marokko on reilusti muita Pohjois-Afrikan valtioita edellä. Marokko on tehostanut verotusta merkittävästi, ja onnistunut samaan aikaan sekä madaltamaan maltillisesti veroastettaan, että pienentämään julkisen sektorin kulutusta. Tuloveroaste on Marokossa 37 prosenttia, yritysvero puolestaan 30 prosenttia. Välilliset verot huomioon ottaen kokonaisveroaste on maassa keskimäärin noin 49 prosenttia tuloista. Uusien yritysten toiminta on kokonaan vapaata yritysveroista ensimmäisen viiden vuoden ajan. Lisäksi vapaakauppa-alueilla toimiville yrityksille tarjotaan laajempiakin verohelpotuksia. 
 
Liiketoimintaympäristön parantamiseksi tehdyistä uudistuksista huolimatta Marokossa riittää haasteita kansainvälisen yritystoiminnan näkökulmasta, kuten korruptio, läpinäkyvyyden puute ja byrokratia. Koetun korruption tasoa mittaavassa Transparency Internationalin vertailussa Marokon sijoitus vuonna 2017 oli 81, kun edellisessä vuoden 2016 vertailussa Marokko oli sijalla 88. Liiketoimintaa haittaavana tekijänä mainitaan myös tuontimenettelyjen läpinäkymättömyys, vaikkakin tavarakaupan sääntely on Marokossa suhteellisen kevyttä naapurimaihin verrattuna, ja maa on pyrkinyt johdonmukaisesti integroitumaan kansainvälisiin markkinoihin. Vuoden 2018 aikana sähköisen tullauksen menettelyjä kehitetään ja laajennetaan entisestään. Keskimääräiset tullimaksut ovat Marokossa pudonneet yli 20 prosentista noin 12,5 prosenttiin. Maataloustuotteiden tullit ovat keskimäärin huomattavasti korkeammat (30 prosenttia) kuin muiden tavaroiden (9,5 prosenttia). Tuontirajoitukset koskevat ennen muuta elintarvikkeita sekä maataloustuotteita, joita maa itse tuottaa merkittävissä määrin. 
 
Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan kannalta laajamittaiset maksusuoritusten viivästymiset, joihin ovat syyllistyneet sekä yksityiset että julkiset tahot, ovat aiheuttaneet vaikeuksia. Maksuviivästyksistä kärsiviä aloja ovat eritoten teknologia, kuljetus, lääke- ja rakennusala. Luottojen saaminen voi myös olla uusille yrityksille hankalaa, minkä helpottamiseksi ulkomaiset rahoituslaitokset tekevät yhteistyötä paikallisten pankkien kanssa. Byrokraattisen hallinnon yksinkertaistaminen ja käytäntöjen yhdenmukaistaminen ja sähköistäminen ovat tarpeen. Samalla oikeuslaitoksen toiminnan tehottomuus ja hitaus, sekä epäilykset sen riippumattomuudesta ovat haasteita, joiden muuttaminen vaatii aikaa. Lainsäädännöllisiä ja rakenteellisia uudistuksia on toteutettu vuoden 2017 aikana ja 2018 alussa oikeuslaitoksen riippumattomuuden varmistamiseksi. 
 
Ulkomaisten yritysten asettautumista Marokkoon on helpotettu muun muassa perustamalla Casablanca Finance City–yrityspalvelualusta (CFC). Tämä finanssipalvelukeskus houkuttelee Marokkoon Afrikkaan suuntautuneita rahoitusalan yrityksiä, holding-yhtiöitä, sekä kansainvälisten yritysten alueellisia päämajoja. CFC:n kautta yritysten on mahdollista saada helpotuksia veroihin, hallinnollisiin käsittelyaikoihin sekä pääomien liikkuvuutta koskeviin rajoituksiin. CFC kattaa yli 120 yritystä ja on Global Financial Center Indexin sijalla 30. MENA-alueelta sen edellä ovat Dubai 25. ja Abu Dhabi 28. CFC on Afrikan mantereen johtava finanssipalvelukeskus, sillä Johannesburg on indeksissä vasta sijalla 59. Vuoden 2017 aikana CFC on avannut myös toisen pisteen Tangerissa. Marokossa on lisäksi 14 vapaakauppa-aluetta, joissa tavaran tuominen ja vieminen on tullitonta, ja joissa toimivat yritykset saavat merkittäviä verohelpotuksia.
 
Pääomaliikkeiden sääntely on Marokossa suhteellisen vähäistä. Markkinat ovat laajasti avoimet ulkomaalaisille sijoittajille, joskin useat suuret valtio-omisteiset yritykset vääristävät kilpailutilannetta. Yritysten perustamista ja ulkomaalaisten yritysten asettumista maahan on helpotettu huomattavasti esimerkiksi kehittämällä yritysten rekisteröinnin verkkopalveluita ja kiinteistöomistusten rekisteröintiprosessia. Uudet yritykset eivät maksa yritysveroa tai arvonlisäveroa ensimmäisen viiden vuoden aikana. Liikevoiton ja osinkotulojen kotiuttamisessa ei yleisesti ole ongelmia, mikäli yritys on vain huolehtinut Marokon lainsäädännön mukaisista velvoitteistaan. Marokon lainsäädännössä maahan asettautunutta ulkomaista yritystä kohdellaan marokkolaisena oikeushenkilönä. Vaatimuksia marokkolaisesta osakkuudesta ei ole. Sijoittajasuojaa on kehitetty lainsäädäntöä tiukentamalla, esimerkiksi vähemmistöosakkaiden oikeusturvaa on parannettu yrityksiltä vaadittavan läpinäkyvyyden osalta ja omistusrakenteita selkeyttämällä.  
 

 

Average (0 Votes)
No comments yet. Be the first.